Oma veroilmoituksen teko toiminimiyrittäjyyden ensimmäisenä vuonna oli sitä, että tankkasin ohjeita. Myöhempinä vuosina sijoittelin tietyt vuosittain muuttuvat lukemat  tietyille riveille. Ei se sen kummoisempaa ole. Excelistä löytyy ajopäiväkirja ja -kilometrit ja toiseen exceliin laitetaan lukemat vähennyskelpoisista kuiteista. En ymmärrä toiminimiyrittäjiä, jotka sanovat, että kirjanpito pitää ulkoistaa sen alan ammattilaiselle, kun siihen menee niin paljon aikaa. Ei siihen mene. Oikeasti siihen meni niin vähän aikaa, että yhteydenottoihin ja lappujen ja lippujen toimittamiseen ja selitysten kirjoittamiseen tilitoimistoa varten olisi varmasti mennyt enemmän aikaa. Jostain syystä en tätä osaa yrittäjyydestä ole koskaan pelännyt.

Vähän samalla logiikalla en ymmärrä, kun jotkut sanovat haaveilleensa psykologian opinnoista, "mutta kun se tilastomatikka". En minäkään tilastomatematiikasta mitään ymmärrä, mutta kun siitä tietyt jutut opettelee, niin ei sitä tarvitse ymmärtää ja avot ovi yliopistoon psykologian opintoihin aukeaa. Eli tutkijaa minusta ei tule, mutta yrittäjyyteen tämä riittää!!!!

Minusta tuli yrittäjä vahingossa. En koskaan ollut sitä suunnitellut, en koskaan siitä haaveillut. Se ei ollut mikään vaihtoehto. Yliopistossa en opiskellut ainuttakaan kurssia markkinointia tai edes yrityksen hallintoa vaikka työ-ja organisaatiopsykologiaan erikoistuinkin - näin jälkikäteen ajatellen olin tässä tyhmä. Silloin minua kiinnosti vähän kaikki muu, jopa naistutkimus ja antropologia... Vaikka en koskaan tavoitellut yrittäjyyttä, niin tavoitteellinen kyllä olen ja tavoitteellisuuteni on ohjannut minua tähän, missä nyt yrittäjänä olen.

Yliopisto-opintojen aikana luin Psykolologi -lehteä ja pongasin tulevan, myöhempien työvuosien kollegani Kari Kaarennon haastattelun, jossa hän kertoi työstään työterveyspsykologina. Silloin päätin, että tuo on mun juttu, minusta tulee työterveyspsykologi. Vuonna 1998 valmistuin, pari lasta synnytin, vajaan vuoden keikat kuntoutuspsykologina ja psykologian opettajana heitin ja sitten 1.1.2002 minusta tuli Tampereeen kaupungin historian ensimmäinen päätoiminen työterveyspsykologi. Oli todellinen korkeakoulu luoda tyhjästä työterveyspsykologin työnkuva nuorena tyttösenä. Tein sitä mitä yritykset pyysivät, tein sitä mitä keksin, että työterveyspsykologi voisi tehdä, tein sitä, mitä tiimin jäsenet sanoivat mitä minulta toivoisivat yms. Voisi sanoa, että nämä olivat yrittäjyysopintoni.

Yrittäjäkään ei koskaan selviä yksin, minäkään en selvinnyt yksin. Esimieheni oli todella viisas. Hän tiedosti, että tarvitsen perehdytyksen ja sitä ei ollut tarjota riittävän monipuolisesti minun ollessa koko kaupungin ensimmäinen työterveyspsykologi. Esimieheni kysyi naapurifirman, Medivire työterveyden kollegaltaan, josko tämän alaiset, työterveyspsykologi Arto Pietikäinen ja Kari Kinnunen voisivat perehdyttää minua. Ja näin tapahtui. Siinä laitettiin sivuun kilpailutilanne, nuoren psykologin etu oli ykkönen. Toki tästä seurasi se, että vuotta myöhemmin olin Arton ja Karin kollega naapurifirmassa :-D

Myös myöhemmin kollegat ovat kannatelleet minua. Itse asiassa kollegoistani johtuen minusta tuli yrittäjä. Vuonna 2007 perustin toiminimen, kun kollegani vinkkasi minulle ensimmäisen työkeikkani erityisopettajien ja koulunkäynninohjaajien työnohjaajana. Useamman vuoden ajan sain kaikki työni jonkun kollegan vinkkaamana. Vuonna 2013 graafista alaa opiskellut ystäväni teki minulle ensimmäiset kotisivuni ja ehkä sen jälkeen sain jonkun keikan ihan omilla avuillani? Toisaalta, jos oikein tarkkaan mietin, niin en ole kyllä senkään jälkeen saanut juuri mitään itse. Jäi ne markkinoinnin opinnot aikoinaan opiskelematta....

Markkinoinnin opintojaksona on toiminut Lempäälän yrittäjien aamukahvit. Vuonna 2019 ryhdyin päätoimiseksi yrittäjäksi ja yrittäjien viikoittaisilla perjantaiaamun kahveilla opin kehumaan itseäni ihan mallintamalla eri alojen kollegojen toimintaa. Lasteni englanninkielisessä päiväkodissa oli aikoinaan "toy day", lelupäivä kerran viikossa. Siihen kuului se, että jokaisen piti aamupiirissä esitellä lelunsa. Samaan tyyliin toimi yrittäjien aamukahvit, kahvittelun alkuun jokainen yrittäjä kertoi yrityksestään jotain. Hämmennyin sitä yrittäjien taitoa kuvailla osaamistaan ja opettelin itse perässä.

Jokainen Lempäälän yrittäjien aamukahviaktiivi on minun valmentajana toiminut ja olen ikuisesti kiitollinen, erikseen haluan mainita muutaman henkilön. Suomen ystävällisimpänä somekouluttajana profiloitunut Pauliina Mäkelä (lue lisää tästä hänen yrityksestään Kindasta) veti meille yrittäjille somekoulutusta, keskenämme buustasimme toistemme sometilejä ja kuvasimme videoita. Tässä videokuvauksessa meitä opasti valokuvaaja Sonja Meskanen (lue lisää tästä hänen yrityksestään Saskiiasta). Hyvinvointi- ja valmennusyrittäjien kanssa ryhmäydyimme tehden yhteistä esitettä, suunnitellen koulutuskokonaisuuksia ja kävimme Messuilla. Yrittäjät antoivat omaa aikaansa pyytettömästi ja samalla näimme toistemme huippuosaamista, esim. esitteen muokkauksen parissa Katja Nurmisen sisällöntuottajan taidot näyttäytyivät meille kaikille (lue lisää tästä hänen yrityksestään Ignite Communication & Coaching). Minulla oli ilo olla mukana Katjan kehittäessä tarinakerturipalveluaan ja samalla, kun hahmotin omaa elämäntarinaani, niin ihastuin hänen taitoon sanoittaa tarinani.

Jokainen meistä löysi omia valmennuskollegoita, joiden kanssa on tiiviimmin tehty töitä. Kuukausipalkkaisena työntekijänä opin tekemään töitä yksin. Tiimissä tietenkin palaveerataan moniammatillisesti, mutta työt tehdään yksin. Yhtäkkiä yrittäjänä huomaan tekeväni töitä yhdessä "kilpailijani" Pertti Ratilaisen kanssa (lue lisää tästä Peran valmennuspalveluista). Peraa voin kiittää monesta, ehkä eniten hänen esimerkistään suorasta puheesta. Joku aina joskus suuttuu Peran sanoista, mutta voisin sanoa, että sen joka suuttuu, kannattaa pysähtyä, että voisiko tuossa olla jotain perääkin?! Peraa voisin kuvata samoin kuin yritykseni nimeä rohkeasti avoin.

Niinkuin ihmislapsetkin, niin Rohkeasti Avoin Oy oli minun ja yritykseni hallituksen jäsenen eli mieheni mielessä pitkään. Suunniteltu ja toivottu, niin kuin kaikki neljä lastamme. Tällä kertaa se olin minä, joka vähän pitkitti päätöstä. Lopullinen päätös tehtiin, kun tarkistin omaverosta toiminimeni ennakkoveroja, kun alkoi hahmottua vuoden 2021 tulotaso. Alkoi olemaan veroprosentti niin korkea, että ei oikeasti jäänyt muuta vaihtoehtoa. Olin valmis jopa ottamaan työn alle terveydenhuollon palveluntuottajan työhön liittyvät byrokraattiset koukerot, ei muuta kuin Avi jutut työn alle ja kutsuin kotikäynnille Lempäälän kunnan ylilääkärin.

Tähän vaiheeseen liittyi taas yrittäjäkollegatuki. Sain vinkkejä tilitoimistoista, kotisivujen tekijöistä, valokuvaajista. Tarjouspyyntöjä, tarjouspyyntöjä, palavereja, palavereja ja palavereja. Kirjanpitäjä on osakeyhtiöyrittäjän paras kaveri. Yrittäjäkollegani vinkkasi JPond tilitoimistosta saatesanoilla "Olin liian pitkään vanhassa huonossa tilitoimistossa asiakkaana, mutta täällä on hoidettu yritykseni asiat aina nopeasti ja ammattitaidolla". Tsekkasin toimiston kotisivut ja totesin "visuaalisesti huippu hienot sivut, mutta tää tyyppi on niin täynnä itteensä, että olkoot". Tuli sitten kuitenkin lähetettyä viesti ja sovittua Mr. Pondin kanssa palaveri mieheni kanssa. Todettiin palaverin jälkeen, että tässä se on, meidän tilitoimisto. Mr. Pond Janne Lampi on varmasti itsevarma, mutta samalla myös looginen, järjestelmällinen, ammattitaitoinen ja hoitaa jämptisti sovitut asiat. Jos kiinnostaa, millaiset sivut herätti jyrkän reaktioni niin tsekkaa tästä.

Jälkikäteen ajatellen olen ryhtynyt toiminimiyrittäjäksi aivan liian myöhään ja aivan liian myöhään myös perustanut osakeyhtiön. Mutta sattuuko kaikki kuitenkin juuri oikeaan aikaan?! En vain ollut valmis aikaisemmin, ehkä pelko tai rohkeuden puute on ohjaillut liiaksi, mutta mitä sitten! Elämä on oppikoulua. Turvallista on edetä askel kerrallaan. Ihailen sarjayrittäjiä, jotka hyppäävää johonkin uuteen edellisen yrityksen myytyään ja ottavat hurjan isoja hyppyjä tuntemattomaan. Mutta on vallan ok olla kuin minä, ottaa hiirenaskelia. Ja hei, olinhan minä osakeyhtiön toimitusjohtaja ennen viisikymppisiäni! Olen kouluttautunut pitkälle: 1998 psykologian maisteri (ja opettajan pedagogiset opinnot), 1998-2006 neljä lasta(organisointikyvyn ja pomottamisen korkeakoulu), 2003 työterveyspsykologin erikoistumisopinnot, 2008 työnohjaaja, 2012 business coach, 2016 psykoterapeutti. Ja pikku kursseja sieltä ja täältä. Nyt alkaa oppikoulu Rohkeasti Avoimen toimitusjohtajayrittäjänä!



Miten olisi kohtaisiko sinun ja minun tiet, joko kollegoina tai yritysasiakassuhteessa?