Minäkö psykologin tarpeessa?
Mieleeni on piirtynyt kuva reilun parinkymmenen vuoden takaa. Olen nuori, vain vähän kokemusta omaava psykologi ja vastapäätä minua istuu asiakas, joka selvästi pelkää. Hän ei oikein tiedä miten päin istuisi, ja usein istuukin ihan tuolin reunalla, ikään kuin valmiustilassa juoksemaan heti ovesta ulos. Aika on muuttunut. Nykyisellään entistä useampi ”pyytää" päästä psykologille. Vastaanotolla istutaan rennosti nojatuolissa ja usein lopetellessa asiakas toteaa ”Menipä tunti nopeasti”. Jälkimmäinen myös siinä tilanteessa, että asiakas on aloittanut istunnon lauseella ”En tiedä mistä oikein aloittaisin?”. Tähän psykologi tyyliin: ”Älä huolehdi, mä hoidan kysymiset, aloitetaan vaan jostakin, kerro vaikka mitä/ketä sun elämään kuuluu?”.
Keskustelu psykologin kanssa on dialogista, tasa-arvoista.
Kun sinulle on varattu aika, puhutaan sinusta, pysähdytään sinuun.
Psykologi on kysymisen ammattilainen, ja tunti on oikeastaan lyhyt aika. Työterveyspsykologi on aktiivinen. Muistan jostakin koulutuksesta ohjeen, että ensimmäisen kymmenen minuutin ajan pitäisi vain kuunnella. Liian vaikea vaatimus, sanoo tämä psykologi. Ainoastaan todella ison kriisin kohdanneen asiakkaan kohdalla tämä toteutuu. Muutoin keskustelu on dialogista, tasa-arvoista. Toki psykologi ottaa kantaa, psykologikielellä tämä on ”psykoedukaatiota”. Suomeksi sanottuna se on näkökulmien esittämistä, vaihtoehtojen avaamista, yhteistä pohdintaa.
Olen myös kuullut kommenttia ”Mä olin vähän skeptinen auttaako tämä ollenkaan. Mulla on niin hyviä ystäviä ja olen puhunut heidän kanssa paljon. Ajattelin, että ei tästä hyötyä ole, mutta oli tosi hyvä, että tulin”. Kun ollaan isojen asioiden äärellä, oman elämän äärellä, sille kannattaa antaa aikaa. Kun sinulle on varattu aika, puhutaan sinusta, pysähdytään sinuun. Toisen ihmisen kohtaaminen, olla ihminen ihmiselle, on usein paras lääke. Siitä aukeaa jotain uutta.
Joskus ihmiset eivät uskalla mennä psykologin puheille, koska pelkäävät tulevansa leimatuiksi hulluiksi. Uusien tunteiden tai reagointitapojen ilmentyminen huolestuttaa, jopa pelottaa (vaikka ne psykologin silmään ovatkin täysin normaaleja). On normaalia miettiä, ”Olenko tulossa hulluksi?”. Jos autossa syttyy outo valo kojelautaan, viedään se huoltoon ja näin toimii entistä useampi myös itsensä suhteen. Ja rauhoituksen sana, en ole vielä yhtään hullua tavannut vaikka parikymmentä vuotta olen työpsykologina toiminut ja nopeasti laskien ehkä 5000 suomalaista on vastapäätä minua vähintään tunnin istunut.
Case Vincit: Työterveyspsykologi helposti tavoitettavissa
Uuden ajan psykologin käyttöä kuvastaa esim. Finlan asiakasyrityksen Vincitin kanssa tekemäni projekti, jossa psykologi otti yhteyttä jokaiseen työntekijään kerran kolmen kuukauden aikana chat-palvelun kautta. Kysymys kuului ”Mitä mielen päällä, onko jotain mistä haluat keskustella psykologisi kanssa?” Työntekijöille tarjottiin mahdollisuutta varata halutessaan aika livevastaanotolle tai etävastaanotolle. Kun psykologi on tavoitettavissa näinkin helposti ja työntekijä tietää, kehen voi ottaa yhteyttä, kynnys yhteydenottoon on hyvin matala.
Vincit yrityksenä haluaa omalla toiminnallaan tukea työntekijöidensä kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tämä on konkreettinen käytännön esimerkki juhlapuheiden lauseesta ”Henkilöstö on tärkein voimavaramme”.
Ja miten projekti sitten sujui? Jos chattailu osui tilanteeseen, jossa työntekijän mielessä oli oikeasti jotain, niin se tuli käsitellyksi akuutisti, tilanteen ollessa päällä. Chattailu on nykyajan vastine aikakauslehden kysymyspalstalle. Useat työntekijät kertoivat, ettei heillä ole mitään ajankohtaisia tarpeita, mutta arvostivat suoraa henkilökohtaista yhteydenottoa. Sain myös myöhemmin yhteydenottoa "Otit aikaisemmin yhteyttä, nyt olisi mielen päällä tälläistä.."
Toiminta on ehdottoman luottamuksellista.
Toki toivoisin, että jokainen voisi olla sopivassa määrin avoin tilanteestaan omalle esimiehelleen. Monet työasiat ratkeavat esimiehen kanssa keskustellen. Usein avoimuutta onkin. Ihailtavan monet yritykset toteuttavat varhaista välittämistä. Entistä useammin esimies on suositellut alaiselleen käyntiä työterveyspsykologilla – ei siis ”rangaistusmielessä” vaan alainen on kertonut omasta tilanteestaan ja esimies tukee avun hakemista ajoissa, jotta tilanne ei monimutkaistu. Olen huomannut myös, että työpaikalla puhutaan psykologin käynneistä, minulle kerrotaan: ”Mun työkaveri on käynyt psykologilla/sulla ja suositteli mullekin, että tulisin”.
Kuormittumisen ei tarvitse olla piiloteltu tai leimaava asia.
Jokainen meistä kohtaa elämässään tilanteita, joissa olisi ollut hyvä nähdä psykologia. Itse psykologina pyrin elämään niin kuin opetan ja psykologit ovat minulle henkilökohtaisesti tuttuja myös asiakkaan näkökulmasta. Kuormittuminen elämän pettymysten/karikoiden äärellä, väsymyksen tai uupumisen ei tarvitse olla piiloteltu tai leimaava asia. Vuonna 2002, jolloin aloitin työterveyspsykologin työssä, oli Tampereen alueella neljä työterveyspsykologia: Kari, Arto, Ilkka ja Mari. Nyt en enää voi listata kollegoitani, nopean laskun perusteella pelkästään työterveyspsykologeja vähintään kolmisenkymmentä. Minunlaisiani yksityisiä psykologeja/psykoterapeutteja on ehkä sata tai enemmän. Joku muukin käyttää siis psykologin palveluita!
psykologisi Mari
- Tämä blogi on julkaistu alkuperäisesti
Finla työterveyden nettisivuilla
